Suomalaiset rakastavat lukemista, mutta viime vuosina he ovat ostaneet yhä vähemmän kirjoja, koska kirjojen hinnat ovat nousseet jatkuvasti. Parosen sanat saivat heti vetoapua kirjailija kollegoiden keskuudessa, jotka olivat yhtä mieltä siitä, että jotain on tehtävä. Alkoi liike kirjojen hintojen nousua vastaan, ja vetoomuksen allekirjoitti yli 2 000 kirjailijaa, joista suurin osa oli ammatti kirjailijoita, jotka eivät voisi elää pelkillä kirjoitus tuloillaan. Myös Kansallinen kirjastojärjestelmä (National Library System) liittyi vaatimukseen alentaa kirjojen hintoja.

Maan tukijärjestelmä

Suomessa koko kulttuuri teollisuutemme on vahvasti verovaroin tuettu. Vaikka on selvää, että verot ovat välttämättömiä julkisen palvelun tarjoamiseksi, useimmat ihmiset ovat samaa mieltä siitä, että paras mahdollinen julkinen palvelu olisi sellainen, joka ei maksa loppukäyttäjälle mitään.

Heidän väitteensä on kuitenkin täysin väärässä useista syistä. Ensinnäkään en ole tietoinen mistään tutkimuksesta, joka osoittaisi, että maataloustuilla olisi parempi vaikutus sato tuotantoon kuin veroilla. Itse asiassa uskon, että kasvintuotannossa on markkinavoimia ja että vapaat markkinat eivät johda huonompaan lopputulokseen, vaan ainoastaan erilaiseen kuin mihin olemme tottuneet.

Toinen syy siihen, miksi tuet ovat haitallisia, on se, että ne edistävät kulttuurista eristäytymistä ja estävät kulttuurista vuoropuhelua.

Kolmas syy on se, että kulttuurialan työntekijöitä, kuten kirjailijoita ja lukijoita, ei pitäisi erottaa muista yhteiskuntaluokista verovähennys järjestelmällä, joka estäisi niitä, jotka eivät tue järjestelmää, osallistumasta tasavertaisesti kulttuurielämään. Suomalaiset pakotetaan maksamaan veroja, joilla sitten maksetaan kirjailijoille ja muille kulttuuri työntekijöille, kun taas ne, jotka eivät halua tai pysty rahoittamaan järjestelmää, jäävät ulkopuolelle. Tämä on oikeudenmukainen tapa toimia kulttuuri teollisuudessa.

Esimerkkejä menestyneistä itsenäisistä yrityksistä

Todellinen syy kulttuurin rahapulaan on se, että Suomen talous kokonaisuudessaan ei menesty niin hyvin kuin se voisi menestyä. Jos olisimme saavuttaneet enemmän kasvua ja vaurautta, emme olisi joutuneet säännöstelemään kulttuurielämää tukien kautta vähemmistölle. Monien mielestä hallitus on siis väärässä sanoessaan, ettei Suomella ole varaa tehokkaampaan kulttuuriteollisuuteen.

On useita hyviä esimerkkejä siitä, miten kulttuurituotanto toimii ilman tukiaisuuttakin. Yksi esimerkki on suomalainen peliteollisuus, josta on tullut yksi maailman menestyneimmistä. Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että peliyrityksiä tukevaa kattavaa "pelikassaa" tai muuta vero tukijärjestelmää ei ole. Sen sijaan Suomen peliteollisuus on kasvanut, koska pelinkehittäjät ovat pystyneet löytämään tuotteilleen asiakkaita ympäri maailmaa ja skaalautumaan. Ja pelimarkkinat ovat Suomessa tunnetusti suuret. Nettikasino muutti koko uhkapelaamisen käsitteen, sillä ihmiset olivat tottuneet pelaamaan harvoin ja satunnaisesti, mutta nyt sitä voi tehdä joka päivä.

Toinen esimerkki suomalaisen kulttuurin menestyksekkäästä tuotannosta on Nokia, jolla on yli 20 000 työntekijää maailmanlaajuisesti ja useita tehtaita Euroopassa. Yrityksen menestys on perustunut vanhaan kunnon vapaaseen markkinakapitalismiin, ei valtion tukiin tai erityistukiin.

Nämä esimerkit ovat tietysti melko poikkeuksellisia. Suurin osa kulttuurialan työntekijöistämme on riippuvaisia valtion tuesta tukien muodossa saadakseen elantonsa, eivätkä he luultavasti selviäisi markkinoilla ilman sitä. Mutta jos joku päättää ryhtyä kirjailijaksi tai taiteilijaksi, hänen on hyvä tietää, että Suomen valtio ei ole tukien tarjoajana.

Jos valtio ei siis halua jatkaa kulttuurituotannon rahoittamista, miten sen pitäisi tukea sitä? Vastaus on yksinkertainen: tarjota kulttuuri tuotteille ja -palveluille vapaat markkinat Suomessa, jotta kuka tahansa halukas voi luoda ja levittää kulttuuria ilman huolta verojen maksamisesta.