Kuka olet ja missä päin vaikutat?
Olen Satu Hlinovsky, kotoisin Hämeestä, ja asun tällä haavaa Helsingissä.
Mitä teet?
Käännän työkseni kaunokirjallisuutta. Olen tehnyt niin opiskeluajoista lähtien – nyt jo yli 15 vuotta. Pääasiassa suomennan fantasiaa.
Miten päädyit alalle?
Opiskelin lukion jälkeen monenmoista: teatteria, markkinointia, maskeerausta. Lopulta oivalsin, että olin aina kaikessa valinnut kielilinjan ja opiskellut vieraalla kielellä, ja hain opiskelemaan englantilaista filologiaa. Kaikki sivuainevalinnatkin olivat kieli-, kulttuuri- ja historiapainotteisia. Ja vaikka opintopolkuni oli vähän harhailevan oloinen, tässä ammatissa mitkään opit eivät ole menneet hukkaan.
Olen aina lukenut paljon ja nauttinut kielellä leikittelystä. Ilahdun kohdatessani uusia värikkäitä ilmaisuja, ja pidän suomen kieltä hyvin ketteränä, joustavana ja ilmaisuvoimaisena. Jo ihan pienenä kielenvastaiset ja kömpelöt lauseenparret hyppivät kirjoista silmille. Siitä huolimatta suomentamista työnä aloin vakavasti harkita vasta yliopistossa, kun eräs opettajistani ehdotti, että lähettäisin yhden pidemmistä käännöstöistäni muutamalle kustantajalle. Tein työtä käskettyä. Ihan heti ei tärpännyt, mutta muutaman kuukauden kuluttua minulle tarjottiin kokonaista kirjasarjaa. Ja sille tielle minä sitten jäin…
Kääntäjän työ on monipuolista. Koskaan ei oikeastaan tiedä ihan tarkkaan, mitä seuraavalta työltä odottaa. Toisaalta projektit ovat pitkiä. Saatan puurtaa saman kirjan parissa puolitoista vuotta.
Kerro ammatistasi
Usein ajattelen työskennellessäni, että olen kirjallisuusetsivä. Tärkein tehtäväni on kerätä kaikki johtolangat, selvittää asioiden väliset suhteet, etsiä merkityksiä ja piilomerkityksiä, yhdistellä palapelin palaset mielekkäällä tavalla, välittää tarinan sisältö ja tunnelma – mitään mainittavaa lisäämättä tai poistamatta – eli toisin sanoen kirjoittaa koko tarina uudelleen tavalla, jolla kirjailija sen olisi tehnyt, mikäli olisi sattunut kirjoittamaan kirjansa suomeksi.
Tässä työssä sanoja ei voi vain korvata toisen kielen sanoilla – niitä kun ei aina edes ole olemassa. Toisinaan on luotava uusia uskottavia sanoja tai nimiä, väännettävä värssyjä, keksittävä keinotekoisia murteita tai omintakeinen puhetapa, jolla jonkin ryhmän tai yksittäisen hahmon puheet erottuvat muiden kirjan hahmojen joukosta.
Kääntäjän työ vaatii usein melkoisesti taustatutkimusta: joutuu porautumaan sanojen merkityskenttiin ja niiden muutoksiin aikojen kuluessa, joutuu opiskelemaan miekkailutermejä, pläkkyrin työvälineiden nimiä tai yrttilääkinnän saloja (tarkistamaan vaikkapa kasvien ominaisuuksia, sillä toisinaan kahdesta keskenään hyvin samantapaisesta koisokasvista toinen saattaa olla haitaksi siinä missä toinen on hyödyksi). Ja tarkkana saa olla myös mm. hevosten värimuotojen nimityksissä, sillä lukijoista löytyy aina niitä, jotka huomaavat pienimmätkin virheet. On tärkeää tietää oman tietämyksensä rajat, ja on eduksi tuntea monen alan asiantuntijoita ja tietää, keneltä kysyä neuvoa, kun ei kuitenkaan pysty ratkomaan kaikkia pulmia itse.
Usein kääntäjän omat kiinnostuksen kohteet näkyvät siinä, mihin teksteihin hän erikoistuu. On paljon mielekkäämpää tehdä tutkimusta, etsiä niitä puuttuvia termejä tai yksityiskohtia sellaisista asioista, jotka ihan oikeasti kiinnostavat. Toisaalta kääntäjän tekemät aiemmat käännökset voivat vaikuttaa siihen, mitä töitä hänelle tarjotaan. Jos on kääntänyt lähinnä dekkareita, niin harvoin tarjotaan muita kuin dekkareita, jos taas on erikoistunut historialliseen kirjallisuuteen tai tietää poikkeuksellisen paljon vaikka hevosista, niin sitten voi melkein arvata, millaisia töitä kustantajat pääasiassa tarjoavat.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Kahta samanlaista päivää ei ole, mutta työpäivä ei oikeastaan koskaan pääse alkuun ennen kuin saan lähetettyä muut perheenjäsenet töihin ja kouluun. Joinakin päivinä Adua, Vintas tai Westeros vetää puoleensa niin voimakkaasti, että aloitan työt heti herättyäni, ja tajuan vasta vatsan vaatiessa ruokaa, etten ole ehtinyt syödä. Toisinaan teksti vain soljuu lävitseni kieleltä toiselle niin helposti, että näpyttelen parikymmentäkin sivua putkeen, ja joskus puolikaskin sivu voi vaatia kokonaisen päivän. Erityisesti jos jokin pätkä sisältää poikkeuksellisen paljon intertekstuaalisia viitteitä, ja on pakko kaivaa esiin läjä muita kirjoja tarkistaakseen, miten asia oli jossakin toisessa teoksessa ilmaistu. Tai jos kohdalle osuu runo tai laulu… riimittelyyn ja rytmin säilyttämiseen hupenee usein tunti jos toinenkin. Ja joskus iltaisin on vaikea lopettaa, jos itselle tärkeä kirjan hahmo on pahassa pulassa. Jotta uni tulisi, on ensin saatettava sankari turvallisille vesille. Enimmäkseen nautin työstäni kovasti.
Työpäivän pituus vaihtelee kovasti, se voi olla mitä tahansa parista tunnista 16 tuntiin.
Luovilla aloilla, etenkin kirjailijan ja kääntäjän työssä, on hyvin tyypillistä, että ellei ihan varta vasten hankkiudu ihmisten ilmoille, huomaa puurtavansa todella yksin. Onneksi muun muassa kääntäjillä on sähköpostilistoja ja kuukausittaisia kokouksia, missä tapaa kollegoja. Suurin osa kääntäjistä on freelancereita. Työsuhteisia kääntäjiä Suomessa on todella vähän.
Mitkä ovat olleet parhaita hetkiä, ja toisaalta epätoivon ja epäilyksen hetkiä?
Joskus epätoivo iskee, kun tietää kirjailijan olevan sitä tyyppiä, joka kätkee teksteihinsä runsaasti vihjeitä tulevasta. Tai kohtaa runon, jonka arvelee olevan poikkeuksellisen tärkeä, aavistaa, että jokainen sana on merkityksellinen – ja osa vieläpä monitulkintaisia – ja suomennos on laadittava niin, ettei sanaakaan voi jättää pois. Tai kun jokin sarjassa aiemmin tehty ratkaisu osoittautuukin huonoksi parituhatta sivua myöhemmin, koska kirjailija ei mitenkään voinut varoittaa tulevasta. Toisaalta ihania hetkiä ovat ne, kun jokin ratkaisu osoittautuukin poikkeuksellisen osuvaksi, tai kun saa kuulla lukijalta, että ”kirja on niin kaunista kieltä”. Kehu on tietysti usein osoitettu kirjailijalle, mutta on siinä osansa suomentajallakin.
Missä normaalisti teet työtäsi?
On pakko tunnustaa, että vaikka minulla on erillinen työhuone kodin ulkopuolella, käperryn useimmiten mukavasti kotisohvalle läppäri sylissäni. Siitä on lyhyt matka keittämään kupillinen kaakaota tai soittamaan hetki pianoa, kun jokin ongelma ei heti ratkea. Työhuoneella olisi ergonomisempi pöytä ja parempi työtuoli, mutta tämän kotikissan mukavuudenhaluisuus vie usein voiton.
Joskus menen kirjastoon, jos on paljon sellaisia ongelmia, mitkä vaativat hyvin spesifejä lähteitä. Minulla on tosin aika laaja kotitietokirjastokin omasta takaa ja netistäkin löytyy, mutta netti on niin täynnä sopaa, että joskus tekee mieli löytää kirjallisia lähteitä.
Viestisi kääntäjän ammattia harkitseville nuorille
Useampikin alaa harkitseva nuori on ottanut yhteyttä ja kysynyt onko hänellä mitään mahdollisuuksia ja mitä heidän kannattaisi opiskella. Jotkut ovat jopa lähettäneet käännösnäytteitä, joiden saatesanoissa on mietitty, että kun kerran on nuoria kirjailijoita, niin miksi ei voisi olla nuoria kääntäjiäkin. Muutamalle olen joutunut vastaamaan, että lähtökieli sinulla on selvästi jo hallussa, mutta suomen kielen kanssa on vielä tekemistä.
Luovat alat tarjoavat sekä etuja ja varjopuolia ”normaaleihin” 8–16 töihin verrattuna. Ellei ole poikkeuksellisen nimekäs kirjailija tai taiteilija, tulot tuskin ovat huikeat. Toisaalta luovan työn tekijä voi useimmiten valita itse, missä ja milloin työnsä tekee, kunhan työt vain valmistuvat ajallaan. Sitä voi varsin helposti ottaa pari tuntia vapaata vaikkapa käydäkseen keskellä päivää ratsastustunnilla, jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta joutumatta selittelemään päätöstään kenellekään tai tehdä työnsä kukonlaulun aikaan tai vaihtoehtoisesti pikkutunneilla. Toisaalta esimerkiksi kääntäminen on usein varsin yksinäistä työtä. Ellei varta vasten lähde ihmisten ilmoille, monen luovan työn tekijän on helppo suorastaan erakoitua. Pitää olla varsin kurinalainen ja tottunut työskentelemään yksin.
Mitä tekijänoikeudet merkitsevät sinulle?
Tekijänoikeudet pyrkivät takaamaan jonkinlaisen suojan töilleni niin, ettei kuka tahansa voi lainailla, kopioida jne. töitäni mainitsematta lähdettä. Lisäksi, vaikka kääntäjä ei yleensä saa kirjailijoiden tavoin royalteja myydyistä kirjoista, kumpikin on oikeutettu pieneen korvaukseen kirjastolainoista.
Saatko tekijänoikeustuloja?
Saan. Kirjastolainoista tulee korvausta jokunen sentti per kirja, mikä ei sinänsä ehkä kuulosta paljolta, mutta sellaisten kirjailijoiden ja kääntäjien kohdalla, jotka ovat olleet alalla pitkään ja kääntäneet paljon teoksia, summat voivat olla mainittaviakin.
Millaisena näet oman alasi tulevaisuuden?
Edes tänä tietotekniikan voittokulun aikana en näe, että esimerkiksi taiteilijoita, kirjailijoita ja kääntäjiä voisi korvata koneilla tai ohjelmilla. Uskoisin, että luovilla aloilla on tarjota töitä jatkossakin, ja että esimerkiksi viihdeteollisuuden saralla työt saattavat jopa lisääntyä. Ihmiset kuluttavat yhä enemmän aikaa ja rahaa peleihin ja muihin vapaa-ajan aktiviteetteihin ja tietysti nekin pitää kääntää ja lokalisoida ja työhön tarvitaan animaattoreita, taiteilijoita, kuvittajia ja graafikkoja jne. Uskoisin, että luovilla aloilla on vielä kasvupotentiaalia. Isompi ongelma on se, että luovan alan töitä ei aina varsinaisesti tarjota, vaan ne ovat usein sellaisia, että ne pitää itse löytää tai joskus jopa keksiä.
Mitä pitäisi tapahtua, jotta oman alasi toimintaedellytykset säilyisivät ja jopa paranisivat tulevina vuosina?
Nuoret pitäisi saada lukemaan enemmän. Peleissä ja elokuvissa on oma viehätyksensä, mutta ne eivät ruoki aivoja ja niiden kehitystä samalla tavalla kuin kirjallisuus, joka avaa ovia tuntemattomiin maailmoihin ja haastaa ajattelemaan. Tutkimuksissa on todistettu, että lukijat oppivat helpommin. Kääntäjän ja kirjailijan ammatin säilymiseen ja mahdollisesti jopa laajenemisen kannalta olisi tärkeätä, että ihmiset oikeasti lukisivat.
Teksti: Satu Hlinovsky
Kuvat: Jaana Nissinen